Kun siirrytään kertovasta kielen käytöstä kohti näyttämiselle perustuvaa kielen käyttöä, lisääntyy ilmauksissa myös konstruoidun toiminnan määrä. Konstruoitu toiminta on kielen epäkonventionaalisille ja hämärärajaisille ominaisuuksille pohjaavaa näyttelemistä, jota viittojat kuten puhujatkin käyttävät esittääkseen puheenaiheena olevan referentin toimintaa, tunteita, ajatuksia ja sanomisia. Konstruoidun toiminnan avulla luodaan usein vajaalla lauseella ilmaistua merkitystä täydentävä mielikuva kerrottavana olevasta tilanteesta, ja konstruoidussa toiminnassa hyödynnetään korostetusti koko kehon liikkeitä ja asentoja.

Konstruoitu toiminta jaetaan kolmeen päätyyppiin, jotka yhdistyvät jatkumolla peruskerrontaan (kuvio 1).

Vahvassa konstruoidussa toiminnassa puheena olevan hahmon toimintaa koodataan samanaikaisesti useammalla artikulaattorilla, ja viittoja on täysin puheena olevan hahmon roolissa.

Osittaisessa konstruoidussa toiminnassa hahmon toimintaa koodaavien artikulaattoreiden lukumäärä on vähäisempi kuin vahvassa asteessa, mutta suurempi kuin heikossa asteessa, ja viittoja on hahmon roolissa vain osittain.

Kevyessä konstruoidussa toiminnassa hahmoa koodataan vain yhdellä tai kahdella artikulaattorilla, ja viittoja on ensisijaisesti omassa kertojan roolissaan. Peruskerronnassa mikään artikulaattori ei koodaa hahmoa, ja viittojalla on ainoastaan oma roolinsa.

Konstruoidun toiminnan käyttö vaihtelee hyvin paljon viittojasta toiseen. Toisaalta konstruoidun toiminnan käytössä on myös systemaattisuutta esimerkiksi siten, että tarinoita kerrottaessa konstruoidun toiminnan määrä on kaikilla viittojilla suurempi kuin vapaassa keskustelussa.