Kieli esitetään monissa kieliopeissa joukkona jollakin tavalla järjestettyjä sääntöjä. Tällainen käsitys kielestä pohjaa ajatukselle, että kaikki kielenkäyttö on vahvasti sopimuksenvaraista eli konventionaalista toimintaa. Lisäksi käsityksessä ajatellaan, että kielen päätehtävä on tilanteista kertominen.
Tutkimus on kuitenkin osoittanut, että kaikkea kielen käyttöä ei voi tiivistää selkeiksi säännöiksi. Ihmiset tuottavat kielellisiä ilmauksia tilanteesta riippuen myös arvaamattomilla eli epäkonventionaalisilla tavoilla. Näitä tapoja ei useinkaan käytetä tilanteista kertomiseen vaan tilanteiden ja niihin osallistuvien henkilöiden toimintojen näyttämiseen.
Sanakirjoissa kuvattujen sanojen ja viittomien kirjaimellinen käyttö on esimerkki perinteisen konventionaalisesta kielen käytöstä. Sanoja ja viittomia voidaan kuitenkin alkaa muunnella kontekstissa: esimerkiksi sana pitkä voidaan tuottaa muodossa piiitkä kuvastaen kuluneen ajan erityistä pitkäkestoisuutta, tai viittoma KATSOA voidaan suunnata johonkin fyysisessä tilanteessa läsnäolevaan kohteeseen.
Lisäksi kaikkiin ensisijaisesti sanojen ja viittomien kautta rakennettuihin ilmaisuihin voidaan liittää lisää merkityksiä kehon ja käsien muun toiminnan avulla (ks. kuvio 1). Lähtökohtaisesti kielelliset ilmaukset ovatkin konventionaaliselle ja tarkkarajaiselle kertomiselle sekä epäkonventionaaliselle ja hämärärajaiselle näyttämiselle rakentuvia monikanavaisia yhdisteitä.
Viittomakielten tutkimuksen anti uusimmalle kielentutkimukselle on ollut todistaa, että kertomista ei voida lopullisesti erottaa näyttämisestä. Viittomakielisissä ilmauksissa käsien ja kehon liikkeet eivät yksiselitteisesti jakaudu joko kertovaan tai näyttävään ainekseen, kuten voidaan ajatella olevan laita ääneen tuotettujen sanojen ja esimerkiksi käsieleiden kanssa, vaan ne ovat usein yhtä aikaa molempia.
Viittomakielten tutkimuksessa on lisäksi esitetty, että siirtymä kertomisesta näyttämiseen on jatkumo, jossa konventionaalinen ja tarkkarajainen kieliaines sulautuu saumattomasti epäkonventionaaliseen ja hämärärajaiseen kieliainekseen.
Lähteet
Viittomakielisen esimerkin lähde: Jyväskylän yliopisto, viittomakielen keskus: ProGramaineisto, lumiukko- ja sammakkotarinat (2016)
[videokorpus]. FIN-CLARIN. Saatavissa Kielipankin kautta: http://urn.fi/urn:nbn:fi:lb-1001100113005
Suomenkielisen esimerkin lähde: Jyväskylän yliopisto, viittomakielen keskus: Suomalaisen viittomakielen opetuksen kehittämishanke (2019) [videomateriaali].