Deaf Studies käsitteenä ei ole vielä selkeästi ja tarkkarajaisesti määritelty. Yksinkertaistettuna voidaan kuitenkin todeta, että Deaf Studies tutkii kuurojen ihmisten elämää.

Deaf Studiesin ensimmäinen aalto keskittyy tutkimusalan syntyyn ja sen ensimmäisiin vaiheisiin. Alkuvaiheessa yritettiin määritellä, mitä tarkoittavat käsitteet ’kuurojen kulttuuri’, ’kuurojen yhteisö’ ja ’kuurojen identiteetti’. Ensimmäiset viittomakieliin liittyvät tutkimukset tehtiin 50- ja 60-luvulla Yhdysvalloissa ja Hollannissa. Silloin pyrittiin osoittamaan viittomakielen olevan luonnollinen kieli, koska sillä oli oma kielioppinsa.

Tämän seurauksena on syntynyt ajatus, että jos viittomakieli on luonnollinen kieli, sillä täytyy olla myös yhteisö, joka kyseistä kieltä käyttää. Jos on yhteisö, sillä on myös oma kulttuuri. Tom Humphries ja Carol Padden (1988) aloittivat tutkimaan enemmän kuurojen kulttuuria ja julkaisivat aiheesta ensimmäisen teoksen 1980-luvun lopulla. Kulttuuri on määritelty ryhmäksi ihmisiä, joilla on oma kielensä, arvonsa, käyttäytymisnorminsa ja perinteensä (Humphries & Padden 1988). Tämän pohjalta tutkijat lähtivät pohtimaan, onko kuurojen yhteisöllä omaa kulttuuria. Humphries ja Padden (1988) totesivat kuurojen kulttuurin jäseninä olevan ne kuurot ihmiset, jotka käyttäytyvät kuurojen ihmisten tavoin, käyttävät viittomakieltä, ja he jakavat samankaltaisia ajatuksia sekä uskomuksia niin kuuroista kuin kuulevista ihmisistä.

Ensimmäisten kuurojen yhteisö, kuurojen kulttuuri ja kuurojen identiteetti -määritelmien jälkeen alkoi syntyä uusia tutkimuksia. Lähestymistapa uudemmissa tutkimuksissa oli usein vertaileva kuulevaan yhteisöön nähden. Esimerkiksi Higgins (1980) tutki, kuinka kuurot ihmiset ovat vuorovaikutuksessa kuulevien maailman kanssa. Mindess (2015) taasen selvitti, mitä yhteistä ja eroavaisuuksia kuurojen ja kuulevien väliltä löytyi. Usein tutkimuksissa tultiin siihen johtopäätökseen, että kuurojen kulttuurille ominaisia piirteitä olivat sellaiset käyttämismallit, jotka erosivat kuulevien omista.

80-luvulla alkanut tutkimus oli tärkeä alku Deaf Studiesin synnylle, jolloin tehtiin määritelmät käsitteille kuurojen kulttuuri, kuurojen identiteetti ja kuurojen yhteisö. Voimme todeta tänä päivänä yhteisön kuitenkin muuttuneen ja muuttuvan jatkuvasti – sen sijaan yhteisöön kytköksissä olevien käsitteiden määritelmät ovat pysyneet suhteellisen vakiintuneina.

Käsitteiden määritelmien staattisuus saattaa olla ongelmallinen. Esimerkiksi yleisesti on herättänyt paljon keskustelua se, kuka kuuluu kuurojen yhteisöön. Voi olla, että 80-luvulla tai sitä ennen oli helpompi määritellä, kuka kuului kuurojen yhteisöön. Nykypäivänä tilanne on toinen, sillä kuurojen tilanne maailmalla on muuttunut paljon. Toisaalta voidaan pohtia sitäkin, onko kysymys ’kuka kuuluu kuurojen yhteisöön?’ edes ajankohtainen. Yleisesti ajatellaan, että yhteisö on jokin tiivis joukko ihmisiä, joita yhdistää jokin asia. Onko meillä tänä päivänä edelleen tällainen yhteisö? Onko meillä yksi suuri yhteisö vai pikemminkin monta erilaista pienempää yhteisöä? Itse asiassa kuurojen yhteisö koostuu monista erilaisista yksiköistä, minkä myötä moninaisuuden, diversiteetin, huomioiminen on noussut keskiöön. Kun tarkastellaan vanhempia tarkasti rajattuja määritelmiä, voidaan havaita niiden ristiriitaisuus nykypäivän kontekstissa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ensimmäiselle aallolle oli tyypillistä luoda ensiksi käsitteet ’kuurojen yhteisö’, ’kuurojen kulttuuri’ ja ’kuurojen identiteetti’, ennen kuin niitä sovellettiin koko yhteisöä koskevaksi. Tämän seurauksena yhteisön todellista moninaisuutta ei ole huomioitu tarpeeksi.